Back

Pyytävä sielu Connemaran aavikon halki vaeltaa,
luoden varjon pellavanväriselle maalle.
Hän on kuin Rilke, vailla muotoa, mutta täynnä tunteita,
vireillä oleva laulu, täynnä elämän syvyyksiä.

Hän iloisesti kantaa taskussaan vanhaa peliä,
"Shakki" nimeltään, elämän ja kuoleman tanssi.
Hän on onnekkaampi kuin moni, sillä hän ymmärtää
epätarkkuuden olevan osa jokaisen noppaa heitettäessä.

Hän saapuu Foorumille, jossa Médard jo odottaa,
tietäjä, jonka sanat soljuvat kuin puhtain lähdevesi.
"Piimä, viini tai tee?" hän kysyy,
ja pyytävä sielu vastaa: "Kaikki kolme, seikkailun makuun."

Juomat kaatuvat maljoihin, täynnä arjen mausteita,
makuja, jotka muistuttavat elämän mittaamattomasta rikkaudesta.
Sielu hymyilee, ottaa pelin esille ja sanoo:
"Elämä on kuin shakki, liikkeet ovat kaikki omia valintoja."

Ja niin he pelaavat, keskellä Connemaran kenttää,
täynnä pellavaa ja piimää, nauttien jokaisesta hetkestä.
Elämän epätarkkuus ja pelin varmuus yhdistyvät,
ja ymmärrämme, että jokainen siirto on osa suurempaa tarinaa.